Urakka

Päätinpä nyt sitten kertoa syksyn luku-urakastani.
Ensimmäisenä vuorossa historia, jonka kirjoitin ylimääräisenä.

ystäväni

Historian lukemisen aloitin jo heinäkuun alkupuolella ja onnistuin lukemaan kirjat 1-6 sekä abikirjan kesäloman loppuun mennessä. Hieman ennen koulun alkua aloitin aikajanan tekemisen. Merkitsin ylös kaikki mahdolliset vuosiluvut ja niiden tapahtumat oppikirjoista, jopa sen, milloin saippuan valmistus aloitettiin n. 1 500 -luvulla eKr. Koneella kirjoitettuna 12 000 vuotta tiivistyi yhdeksääntoista sivuun huhhuh Aikajanan ansiosta pystyin hahmottamaan eri kirjojen asiat paremmin, sillä sama aihe Venäjän vuoden 1917 suuri vallankumous saattoi olla kolmessa eri kirjassa hieman eri kantilta kuvattuna.
    Aikajanan jälkeen lukemisessa oli löysä kolmen-neljän viikon jakso. Toisin sanoen olin laiska. Selailin kirjoja ja luin muutaman kirjan toisesta sarjasta. Historia alkoi vaikuttaa helpolta ja tuntui, että oikeasti muistan jotain.
    Mutta ah, kuinka väärässä olinkaan. Syyskuun tultua päätin alkaa viimeinkin kirjoittamaan muistiinpanoja. Käsin. Aloitin luonnollisesti ensimmäisestä kirjasta, ja kirjoittaminen tuntui mukavalta. Asiat olivat helppoja. Siirryin seuraavaan kirjaan, joka ei ollut niin yhteistyöhaluinen. Valistusajan filosofien ajatukset ja 1900-luvun taiteet eivät suostuneet paljastamaan salaisuuksiaan minulle. Tämä ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna kirjaan numero neljä: Suomen historia autonomian ajasta nykypäivään. Itse olen kokenut tämän aikakauden erittäin kuivana ja tylsänä, eikä minulta ollut tähän aihealueeseen yhtä hyvää pohjaa muihin verrattuna. Kärvistelin läpi ja tiivistin viimeistä neljääkymmentä sivua hieman "hieman" Kolmoskirjan kanssa olin jo aikaisemmin lähentynyt, joten kylmä sota ja kolmannen maailman ongelmatkaan eivät enää tuoneet liiallista haastetta. Onnekseni olin keväällä tehnyt kurssien numero viisi ja kuusi aikana muistiinpanoja koneella, joten kyseisistä aihealueista ei tarvinnut huolehtia.
    Kahden viikon aikana koin suurta tuskaa joka ikinen päivä, kunnes viimein, viisi päivää ennen kirjoituksia sain muistiinpanot valmiiksi. Syy miksi kirjoitin käsin, oli selkeä: muistan kirjoittamani helpommin. Olisin toki voinut kirjoittaa asiat koneella, niin kuin aikaisemminkin, mutta syystä tuntemattomasta en tehnyt niin. Ihme aivoilua taas.
    Viimeiset päivät ennen kirjoituksia kertailin kirjoittamiani asioita ja pänttäsin joitakin vuosilukuja ja teemoja, joita ajattelin tarvitsevani enpä  kuitenkaan tarvinnut  Välillä iski se surullisenkuuluisa yo-paniikki, mutta teeveen ääressä rentoutumisen ja liikunnan voimin jaksoin viimeisetkin päivät.
    Yo-kokeisiin lukemisen aikana tunteeni olivat ristiriitaiset. Välillä tuntui, että asiat muistaa hyvin eivätkä ne niin vaikeita ole. Välillä taas vaivuin epätoivon syövereihin; eihän näitä voi se kuuluisa Erkkikään tietää. Asennoiduin kaikesta huolimatta positiivisesti. Tavoitteenani ei alun alkaenkaan ollut L, tiesinhän aikaisempien esseideni perusteella tasoni hyvin. Tämä esti lisäpaineiden ilmaantumisen. Kokeessa yritin parhaani, ja olen kaiken kaikkiaan suoritukseeni tyytyväinen.

nyt jälkikäteen ajateltuna tuossa on järkyttävä määrä tekstiä: A4:n kahtia taitettuna, jolloin tekstiä on neljällä sivulla

käsiala ja sen koko muuttuivat aika paljon ensimmäisen ja viimeisen paperin välillä

erimielisyyksistämme huolimatta jopa neloskirja alkoi lopulta avautua minulle

Historian kirjoittaminen oli itselleni suuri saavutus. Aloitin sen opiskelun ensimmäisen vuoden toisessa jaksossa lähes nollasta. Yläasteelta en muistanut mitään, sillä aihe ei ollut kiinnostanut minua pätkääkään. Tästä syystä edes ne yleissivistykseen kuuluvat asiat, kuten milloin ja miksi toinen maailmansota käytiin, eivät olleet hallussa. Kurssin alettua aloin kuitenkin lämmetä aiheelle, sillä minulla sattui olemaan erittäin mukava, kannustava ja taitava opettaja. Päätin siis jatkaa, tai siis tarkemmin sanottuna aloittaa historian opiskelun. Tätä edesauttoi se, etten jatkanutkaan terveystiedon opiskelua - kyseinen aine oli osoittautunut erilaiseksi verrattuna siihen, mitä olin luullut. Historialle aukeni siis paikka opintosuunnitelmassani.
    Eniten vaikeuksia tuottivat kurssit kolme ja neljä niiden laajuuden ja yksityiskohtaisuuden vuoksi. Aiheet eivät myöskään olleet yhtä kiinnostavia, mutta en luovuttanut. Kuudes kurssi oli kaikista kursseista helpoin ja miellyttävin, sillä siinä ei tarvinnut muistaa montakaan täsmällistä vuosilukua, vaan yleisluonnollisia piirteitä eri kulttuureista.
    Vaikeaa oli myös itse kirjoittaminen. Ensimmäisten kurssien aikana kirjoittamisrytmini ja -tyylini eivät olleet vielä vakiintuneet, joten asioiden siirtäminen päästä paperille oli välillä melkeinpä ylivoimaista. En tiennyt, missä järjestyksessä asiat kannattaisi laittaa ja mikä on olennaista. Lisäksi uudet tehtävätyypit, kuten kuvan analysointi tai dokumenttien vertailu, olivat haastavia. Ajan kuluessa näistä tehtävätyypeistä tuli kuitenkin yllättäen helpoimpia; eihän tarvinnut kuin siirtää dokumenttien tiedot konseptille, jolloin pisteitä sateli. Itse kirjoitustilanteessa ei tarvinnut kummempia kumituksia tehdä tai pähkäillä, miten esittäisin asiat oikealla tavalla. Harjoitus tekee mestarin, tai tässä tapauksessa se sujuvoitti tekstiäni ja auttoi kirjoitusblokeissani.
    Ei se reaalin kirjoitus loppujen lopuksi ole niin kamalaa.

"Now if the two of you don't mind, I'm going to bed before either of you come up with another clever idea to get us killed - or worse, expelled"
- Hermione Granger