Voi jösses sitä tunnetta, kun viime perjantaina sain syksyn ylioppilaskirjoitukset alta pois. Hartioita jomotti ja pää oli tyhjä. Salista päästyäni tarkastin hetimmiten oikeita vastauksia kirjasta, ja ihan hyvältä näytti tosin olin unohtanut aika paljon reformaatiosta muttamutta Halusin vain päästä kotiin, ja ilmeisesti kaverillanikin oli ollut kiire: hän oli jättänyt jäljellä olevat eväänsä sekä kynänsä pukuhuoneeseen. Ruoka luullakseni kuitenkin katosi parempiin suihin. Itse olin syönyt eväistäni vain noin puolet, jopa saippuan makuiset jelly beanit hyh, mutta en siltikään kärvistellyt nälän kourissa. Yleensä tavallisena koulupäivänä suolisto alkaa kurista tyhjyyttään jo ensimmäisen tunnin aikana, vaikka olisin syönyt aamupalaksi lautasellisen puuroa, leipää ja hedelmiä. Kenties jännitys ruokki sisimpääni...
Huristeltuani bussilla kotiin sisälläni oli edelleenkin tyhjiö; sitä ilon ja vapauden tunnetta, jota olin odottanut, ei tullutkaan. Kummallista. Päätin kuitenkin ottaa rennosti ja jatkaa uuden ystäväni Doctor Whon seikkailujen parissa. Mielialani alkoi hiljalleen kohota. Katsottuani teeveetä kuusi tuntia kahden kuukauden aikana tarkaksi vakiintunut unirytmini alkoi ilmoittaa olemassaolostaan, joten kaaduin tai siis kipusin sänkyyni heti yhdentoista maissa.
"Oh yes"
- David Tennant
Historian kirjoitus itsessään meni luultua paremmin. En mennyt paniikkiin, vaikka luulin niin taatusti käyvän, eikä aikakaan loppunut. Olin kahteentoista mennessä tehnyt neljä esseetä, joista yksi oli jokeri. Kysymys totalitarismista kohotti mielialaani heti kättelyssä, eivätkä muutkaan kysymykset olleet pahimmasta päästä. Ainoastaan viimeisen esseen valinta oli vaikeahkoa: kirjoittaisinko yhteiskunnallisista muutoksista 1900-luvun alussa polkupyörämainosta apuna käyttäen vai Suomen sisällissodan eri nimityksistä. Valitsin jälkimmäisen, vaikkakin se oli jokeri, jonka b-kohta oli hieman ufo.
Illalla päätin olla masokisti ja katsoa hyvän vastauksen piirteet YTL:n sivuilta. Epätoivo ei iskenyt, mutta en ole ollenkaan varma vastasinko tarpeeksi kattavasti. Noh, loppuviikolla alustavat pisteet ilmestyvät ja antavat tuomionsa.
Mielestäni YTL ei ollut tänä syksynä kokeen suhteen niin kamala, kuin se on joskus ollut. Joihinkin kysymyksiin vastaaminen tosin tuntui liirumlaarumin kirjoittelulta, eikä edellisiltana pänttäämiäni toisen maailmansodan aikaisia kokouksia kysytty alkuunsakaan. Kysymykset nuorisokulttuurin synnystä ja Itämeren merkityksestä 1700-luvulla hylkäsin heti, eikä toivomaani kysymystä uskonnon merkityksestä antiikin aikana tullutkaan sitä olikin jo kysytty viime keväänä
Kahden vuoden opiskelu-urakka on nyt kuitenkin ohi, joten voi hyvillä mielin unohtaa kaiken oppimani.
"Ecrasez l'infâme"
- Voltaire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti