!!

Syyslomahko

Syysloma tuli ja meni, ja tavallisuudesta poiketen sain jotain aikaiseksikin. Kirjoitan aina ennen mitä tahansa lomaa listan siitä, mitä teen ansaitulla vapaa-ajallani. Lähes aina päädyn kuitenkin makaamaan sohvalle ja katsomaan telkkaria, mutta nyt olen ylpeä itsestäni saatuani kerrankin tehtyä listaamiani asioita.

I Käy kaupungilla.
Ekana lomapäivänä suuntasin kulkuni keskustaan. Alkuperäinen tarkoitukseni oli käydä samalla museossa katsomassa valokuvanäyttelyä, mutta paikka olikin kiinni. Onnistuin kuitenkin ostamaan kangasta, litsin makuisen limpparin, lankoja kaulaliinaa varten sekä T-paitoja ja maalia. Ei siis mikään turha reissu. Muutama päivä myöhemmin ilmiinnyin uudelleen torille, jolloin poimin markkinoilta mukaani rinkelin, metrilakuja sekä maukkaita italialaisia keksejä.

II Katso animea.
Minulla on ollut kolme ja puoli vuotta kesken äärimmäisen hyvä, koskettava ja laadukas sekä kaiken lisäksi kohtuumittainen anime, jota en syystä tuntemattomasta ole saanut katsottua. Nyt kuitenkin onnistuin jatkamaan sen katselua muutamalla jaksolla puolen vuoden tauon jälkeen enkä tietenkään muistanut, mitä oli tapahtunut Tällä menoa saan sarjan loppuun muutaman vuoden kuluessa.

III Siivoa huone.
Kirjoitusten vuoksi en jaksanut niinniin siivota huonettani kuin päällisin puolin, mutta lomalla otin ja repäisin. Kuuden ja puolen tunnin miksi?! aikana onnistuin imuroimaan, jynssäämään marsujen häkin perusteellisesti, pyyhkimään pölyt, vaihtamaan lakanat, tuulettamaan, tamppaamaan, heittämään pois neljä vuotta nurkissa pyörineet pahvilaatikot, löytämään kolme teema-lautasta laatikosta ja järjestelemään hyllyni uudelleen. Puhdistin myös pöydälläni olevan peilin ja tajusin että se on peili, eikä epämääräinen harmaa ruutu.

IV Leivo.
Kaveri tuli yökylään, joten luonnollisesti leivoin. Kokeilin vaihteeksi kahta uutta reseptiä: punajuurikakkua sen jämät jäi pöydälle viikoksi ja rosmariini-palsternakkamuffineita, jotka maistuivat yllättävän makoisilta. Huom! En suosittele Tuurista ostettuja halpismuffinivuokia... Vanha suosikki limehyydyke sentään maistui.

kerrankin kakku suostui irrottautumaan vuoasta yhtenä kappaleena

V Vaihda verhot.
Olin viime maaliskuussa ostanut uudet verhot, jotka sain viimeinkin ripustettua paikoilleen. Homma ei edes oikeasti ollut vaativa; kangas vaan kahtia ja pidikkeisiin kiinni. On se aikaansaanti välillä niin vaikeaa procrastination ftw

VI Ompele napit.
Jo keväällä kaikki syystakkini napit olivat lähteneet melkein irti, joten ompelin ne vihdoin ja viimein takaisin. Tämäkin toimenpide, kuten verhojen laittokin, vaati äärimmäistä taitoa ja ajanhallintaa.

VII Maalaa paidat.
Painoin/maalasin kaksi logoa ostamilleni T-paidoille. Prosessi oli helppo, eikä vienyt paljon tilaa tai aikaa. En ole vuosikausiin saanut aikaan mitään käsitöitä, joten oli ihan mukava tehdä jotain. Lopputuloskin oli ihan kohtuullinen. Aloitin samalla myös kaulaliinan teon; saa nähdä, onnistunko mahtavilla taidoillani neulomaan siihen haluamani kuviot.

VIII Pelaa.
Hieman ennen loman alkua sain pelattua AC Brotherhoodin läpi - kyseinen peli oli suhtkoht tylsä, mutta pakotin itseni haalimaan kaikki kerättävät aarteet ja liput miksi?! Aloitin heti peräjälkeen Revelationsin, jonka osoittautui paljon paremmaksi; pidin etenkin pommeista. Palasin myös Skyrimin pariin.

peukkuja vaan sullekin

yhteenvetona

Kas

Jaahasjaahasjaahas, meille tuli uusi asukki taloon

Olen kyseistä kapistusta silmäillyt jo julkaisupäivästä saakka, mutta en raaskinut sitä vielä hankkia, sillä kolmosellakin oli vielä paljon pelejä kesken lisäksi hinta hirvitti Veljen kinuamisen ja Fifa-hingun johdosta se päätettiin meille kuitenkin ostaa ota nyt selvää vanhempien aivoituksista Tällä haavaa laite on yhteinen, mutta sitten parin vuoden kuluttua hankin itselleni uuden omaan kämppään jos sellaisen joskus saan Täytyy myöntää, että unelmissani ajattelin saavani konsolin käsiini vasta ensi keväänä pitkällisen ja tuskallisen odotuksen jälkeen, jolloin olo olisi kuin lapsella jouluaattona. Tosin käyhän se näin ei-niin-yllätyksellisestikin asiaa oltiin puitu viikkoja, ja eipähän tarvinnut itse maksaa. Mieleisiä pelejä ei ole tosin oikein vielä ilmestynyt, mutta kunhan maltan odottaa muutaman kuukauden...
    Paketista tosiaan paljastui äärimmäisen über uuden sukupolven vehje ohjainkapulakin on parantunut, joka varmasti tulee täyttämään odotukseni. Päivitysten ja teknologian kehityksen myötä grafiikan ynnä muiden ominaisuuksien laatu tietysti paranee vielä tulevina vuosina - tosin välillä on vaikea kuvitella, miten se voisi olla mahdollista. Sitten menee muutama vuosi, ja aikaisemmat pelit näyttävät yleensä melko kököiltä. Ihmeellistä. Tällä hetkellä ainoan miinuksen antaisin käynnistysäänelle; kimeä piippaus, joka estää häiritsemättä salaa pelaamisen, on edelleen tallella.

siinä on valo :3

Syyspäivä

Puuroa ja ruisleipää

Toisena aineena tänä syksynä kirjoitin pitkän englannin, jonka olin valinnut pakolliseksi.

    Toisin kuin historian kanssa, en kesälomalla viitsinyt vilkaistakaan englanninkirjoja, sillä sain päivittäisen kieliannokseni teeveestä ja netistä. Koulun alettua aloin kuitenkin pikkuhiljaa silmäillä kyseisiä niteitä. Opiskelin kielioppia viidenteen kirjaan asti kirjoittamalla muistiinpanoja vihkoon. Innostus kuitenkin lopahti asioiden helppouden ja tylsyyden vuoksi, joten muistiinpanot jäivät pölyyntymään hyllynperälle.

    Ostin opettajani suosittelemana elokuun loppupuolella kielioppikirjan, joka osoittautui oivalliseksi tietolähteeksi. Kirjassa käytiin läpi perinteinen kielioppi sanajärjestyksestä menneen ajan futuuriin ja lisäksi siitä löytyi laaja kirjo poikkeuksia ja niiden poikkeuksia, jotka tunnetusti ovat tärppeinä yo-kokeessa. Teoksen kätevyyttä lisäsi se, ettei tieto ollut hajaantunut useiden kirjojen kesken, vaan se löytyi loogisesti samojen kansien välistä. Koska olen pienoinen kielioppifriikki, opus oli minulle ihanteellinen. Sanastoa en aikeistani huolimatta lukenut ollenkaan, sillä olin laiska ja sanavarastoni oli jo mielestäni valmiiksi melko laaja.

merkitsin huomionarvoiset kohdat lapuilla

Kuuntelupäivä koitti. Olin hieman jännittynyt, mutta oloni oli muuten itsevarma. Kurssien aikana tehdyt kuuntelut olivat menneet hyvin; olin lähes aina saanut asian ytimestä kiinni ja vastannut oikein. Oletin tämänkin kerran menevän samalla tavalla.
    Kuuntelu alkoi, mutta ei kovinkaan mahtavasti. Äänitteen ääni oli puuroista, epäselvää ja kuin seinän takaa puhuttua. Aloitimme alusta, sillä ongelmia esiintyi onneksi kaikilla. Ei parannusta. Oletimme vian olevan CD-levyssä, joten päätimme odottaa uutta levyä toisesta kuuntelusta. Odotellessa sörkimme myös äänentoistolaitetta, jolloin äänenlaatu yllättäen parani. Kuuntelu aloitettiin alusta, tällä kertaa viimeistä kertaa ja virallisesti.
    Säädöistä huolimatta äänenlaatu heikkeni nopeasti, enkä saanut selvää henkilöiden puheesta. Muutama kohta meni aivan ohi, jolloin turhautumisasteeni nousi entisestään. Avokysymyksissäkin puheen selvyyden vaihtelu tuotti ongelmia, jolloin jouduin turvautumaan veikkaukseen. Huonosti siis meni, kiitos nykyajan teknologian.
    Viikkoa myöhemmin ollut kirjallinen osuus meni hieman paremmin. En jännittänyt hirveästi, mutta olin nukkunut tavallista levottomammin, joten ajatusvirta ei ollut sulavammillaan. Evääksi olin pakannut suolakeksejä, pahanmakuisia karkkeja, rypäleitä, tikkareita ja känttyruisleipää. Lisäksi sain koululta mehua ja epämääräisen sämpylän.
    Ensimmäinen kirjallinen yo-kokeeni alkoi. Luin enimmäiseksi esseevaihtoehdot, minkä jälkeen aloin järjestelmällisesti tehdä muita tehtäviä. Luetunymmärtämisissä oli muutama outo kohta. Kuten tavallista, kaksi vaihtoehtoa saattoi olla oikein riippuen sitä, miten tekstin tulkitsi. Muut osuudet olivat onneksi helpohkoja, eivätkä tuottaneet suuria vaikeuksia. Esseeaiheet, aivan kuten ruisleipäni, olivat hieman kuivia, mutta sain suherrettua konseptille jonkinlaisen puheentyngän tietysti inspiraatio iski myöhemmin bussissa matkalla kotiin  
    Kokeen aikana minulle ei tullut kiire tehtävien kanssa, ja ehdin tarkistaa ne monta kertaa. Väritin monivalintapallurat siististi ja mutustelin eväitäni. Itse koetilaisuudesta poistuin varttia ennen loppua. Jälkikäteen iski tietenkin se sama paniikki, joka tavallisissa kurssikokeissakin toisinaan tulee. Entä jos unohdin jotain? Tuliko kirjoitusvirheitä? Ilmaisinko suomennetut lauseet oikein? Märehdin ajatusteni kanssa jonkin aikaa, mutta päätin sitten antaa asian olla. Eihän sille voinut enää mitään tehdä.
    Illemmalla viivyttelin oikeiden vastausten katsomisen kanssa, mutta annoin kuitenkin opulta houkutukselle periksi ja klikkasin ne näkyviin. Aloitin monivalinnoista. Ensimmäisestä viidestä kohdasta neljä oli väärin. Järkytyin. Sitten tajusin, että katsoin kuullunymmärtämisen oikeaa riviä. Helpotuksen huokaisu. Onnistuin löytämään oikean rivin, joka sitten vaikutti ihan hyvältä, vaikka en enää muistanutkaan kirjoittamaani kunnolla. Esseestä ei tietenkään voinut sanoa mitään, luetunymmärtämisissä oli muutama väärin, samoin avotehtävissä ja kieliopissa. Olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen kokeeseeni.

Mikä ihmeen arki?

Tänään koin pehmeän laskeutumisen tuttuun ja turvalliseen arkeen jakson numero kaksi käynnistyessä. Aamulla heräsin seitsemän jälkeen, aivan kuten olen tehnyt viimeisen kahden kuukauden aikana. Onnistuttuani nousemaan tai siis laskeutumaan sängystä koin kuitenkin kumisevia tyhjyyden tunteita. Ei tarvinnut lukea renessanssista tai opetella adverbien poikkeuksia. Mitä oikein aion tehdä aamuisin tästä eteenpäin?
    Hetkeä myöhemmin muistin, että pitää mennä aikaisemmalla bussilla taistelu istumapaikoista ftw Päätin samalla jostain kumman syystä laittaa hiukset auki. Kyseisestä päähänpistosta johtuen yksi kaverini ei tunnistanut minua koululle saavuttuani. Ensimmäiset oppitunnit alkoivat ja olivat tylsiä. Päivä mateli eteenpäin. Hiukset olivat naamalla ja melkein kalakeitossa asti. Turha ja turhauttava abi-info keskellä päivää. Biologia-maantiedon opettaja jäi eläkkeelle. Bussissa päässäni soi Mexican Hat Dance. Yritin muistella erään Yle Radio Puheen ohjelman nimeä, tuloksetta.
    Koulun jälkeen luin hieman maantietoa, aiheena erityyppiset hasardit. Aikeenani oli katsoa sen jälkeen uusi Doctor Whon jakso, mutta se olikin alkanut aikaisemmin kuin yleensä. Päätin siis jättää sen myöhemmäksi. Sen sijaan keskityin intensiivisesti ja sarkastisesti Manhattanin äitiyskonsulttiin ja Huippumalleihin. Mussutin suklaata ja vaihdoin pyjaman päälle. Muistin unohtamani ohjelman nimen olevan Alivaltiosihteeri. Siirsin pleikan olkkariin Skyrimin kuva silmissäni, mutta eksyin internetin ihmeelliseen maailmaan yllätysyllätys Yritin kaihtaa teaser trailereita tulevista peleistä, tällä kertaa onnistuen tavoitteessani. Katsoin netin selailun jälkeen Doctor Whon. Hyvä oli.
    Myöhemmin muistin pesemättä olevat tiskit kirottu pesukone otti ja hajosi sekä tyhjentämistä vaativan pyykkikoneen. Lakana ei suostunut yhteistyöhön. Hoidettuani askareet täysin vapaaehtoisesti btw minulle ilmoitettiin, ettei pleikkaa saa enää pelata. Äänet kuulemma häiritsevät kuulokkeidenkin läpi? Vietin siis loppuillan koneella kuunnellen musiikkia, joten en vieläkään saanut aikaiseksi jatkaa Game of Thronesin lukemista. Ehkä sitten jonain päivänä.

mitäs se Tohtori meinaa? eiku hetkinen...

Urakka

Päätinpä nyt sitten kertoa syksyn luku-urakastani.
Ensimmäisenä vuorossa historia, jonka kirjoitin ylimääräisenä.

ystäväni

Historian lukemisen aloitin jo heinäkuun alkupuolella ja onnistuin lukemaan kirjat 1-6 sekä abikirjan kesäloman loppuun mennessä. Hieman ennen koulun alkua aloitin aikajanan tekemisen. Merkitsin ylös kaikki mahdolliset vuosiluvut ja niiden tapahtumat oppikirjoista, jopa sen, milloin saippuan valmistus aloitettiin n. 1 500 -luvulla eKr. Koneella kirjoitettuna 12 000 vuotta tiivistyi yhdeksääntoista sivuun huhhuh Aikajanan ansiosta pystyin hahmottamaan eri kirjojen asiat paremmin, sillä sama aihe Venäjän vuoden 1917 suuri vallankumous saattoi olla kolmessa eri kirjassa hieman eri kantilta kuvattuna.
    Aikajanan jälkeen lukemisessa oli löysä kolmen-neljän viikon jakso. Toisin sanoen olin laiska. Selailin kirjoja ja luin muutaman kirjan toisesta sarjasta. Historia alkoi vaikuttaa helpolta ja tuntui, että oikeasti muistan jotain.
    Mutta ah, kuinka väärässä olinkaan. Syyskuun tultua päätin alkaa viimeinkin kirjoittamaan muistiinpanoja. Käsin. Aloitin luonnollisesti ensimmäisestä kirjasta, ja kirjoittaminen tuntui mukavalta. Asiat olivat helppoja. Siirryin seuraavaan kirjaan, joka ei ollut niin yhteistyöhaluinen. Valistusajan filosofien ajatukset ja 1900-luvun taiteet eivät suostuneet paljastamaan salaisuuksiaan minulle. Tämä ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna kirjaan numero neljä: Suomen historia autonomian ajasta nykypäivään. Itse olen kokenut tämän aikakauden erittäin kuivana ja tylsänä, eikä minulta ollut tähän aihealueeseen yhtä hyvää pohjaa muihin verrattuna. Kärvistelin läpi ja tiivistin viimeistä neljääkymmentä sivua hieman "hieman" Kolmoskirjan kanssa olin jo aikaisemmin lähentynyt, joten kylmä sota ja kolmannen maailman ongelmatkaan eivät enää tuoneet liiallista haastetta. Onnekseni olin keväällä tehnyt kurssien numero viisi ja kuusi aikana muistiinpanoja koneella, joten kyseisistä aihealueista ei tarvinnut huolehtia.
    Kahden viikon aikana koin suurta tuskaa joka ikinen päivä, kunnes viimein, viisi päivää ennen kirjoituksia sain muistiinpanot valmiiksi. Syy miksi kirjoitin käsin, oli selkeä: muistan kirjoittamani helpommin. Olisin toki voinut kirjoittaa asiat koneella, niin kuin aikaisemminkin, mutta syystä tuntemattomasta en tehnyt niin. Ihme aivoilua taas.
    Viimeiset päivät ennen kirjoituksia kertailin kirjoittamiani asioita ja pänttäsin joitakin vuosilukuja ja teemoja, joita ajattelin tarvitsevani enpä  kuitenkaan tarvinnut  Välillä iski se surullisenkuuluisa yo-paniikki, mutta teeveen ääressä rentoutumisen ja liikunnan voimin jaksoin viimeisetkin päivät.
    Yo-kokeisiin lukemisen aikana tunteeni olivat ristiriitaiset. Välillä tuntui, että asiat muistaa hyvin eivätkä ne niin vaikeita ole. Välillä taas vaivuin epätoivon syövereihin; eihän näitä voi se kuuluisa Erkkikään tietää. Asennoiduin kaikesta huolimatta positiivisesti. Tavoitteenani ei alun alkaenkaan ollut L, tiesinhän aikaisempien esseideni perusteella tasoni hyvin. Tämä esti lisäpaineiden ilmaantumisen. Kokeessa yritin parhaani, ja olen kaiken kaikkiaan suoritukseeni tyytyväinen.

nyt jälkikäteen ajateltuna tuossa on järkyttävä määrä tekstiä: A4:n kahtia taitettuna, jolloin tekstiä on neljällä sivulla

käsiala ja sen koko muuttuivat aika paljon ensimmäisen ja viimeisen paperin välillä

erimielisyyksistämme huolimatta jopa neloskirja alkoi lopulta avautua minulle

Historian kirjoittaminen oli itselleni suuri saavutus. Aloitin sen opiskelun ensimmäisen vuoden toisessa jaksossa lähes nollasta. Yläasteelta en muistanut mitään, sillä aihe ei ollut kiinnostanut minua pätkääkään. Tästä syystä edes ne yleissivistykseen kuuluvat asiat, kuten milloin ja miksi toinen maailmansota käytiin, eivät olleet hallussa. Kurssin alettua aloin kuitenkin lämmetä aiheelle, sillä minulla sattui olemaan erittäin mukava, kannustava ja taitava opettaja. Päätin siis jatkaa, tai siis tarkemmin sanottuna aloittaa historian opiskelun. Tätä edesauttoi se, etten jatkanutkaan terveystiedon opiskelua - kyseinen aine oli osoittautunut erilaiseksi verrattuna siihen, mitä olin luullut. Historialle aukeni siis paikka opintosuunnitelmassani.
    Eniten vaikeuksia tuottivat kurssit kolme ja neljä niiden laajuuden ja yksityiskohtaisuuden vuoksi. Aiheet eivät myöskään olleet yhtä kiinnostavia, mutta en luovuttanut. Kuudes kurssi oli kaikista kursseista helpoin ja miellyttävin, sillä siinä ei tarvinnut muistaa montakaan täsmällistä vuosilukua, vaan yleisluonnollisia piirteitä eri kulttuureista.
    Vaikeaa oli myös itse kirjoittaminen. Ensimmäisten kurssien aikana kirjoittamisrytmini ja -tyylini eivät olleet vielä vakiintuneet, joten asioiden siirtäminen päästä paperille oli välillä melkeinpä ylivoimaista. En tiennyt, missä järjestyksessä asiat kannattaisi laittaa ja mikä on olennaista. Lisäksi uudet tehtävätyypit, kuten kuvan analysointi tai dokumenttien vertailu, olivat haastavia. Ajan kuluessa näistä tehtävätyypeistä tuli kuitenkin yllättäen helpoimpia; eihän tarvinnut kuin siirtää dokumenttien tiedot konseptille, jolloin pisteitä sateli. Itse kirjoitustilanteessa ei tarvinnut kummempia kumituksia tehdä tai pähkäillä, miten esittäisin asiat oikealla tavalla. Harjoitus tekee mestarin, tai tässä tapauksessa se sujuvoitti tekstiäni ja auttoi kirjoitusblokeissani.
    Ei se reaalin kirjoitus loppujen lopuksi ole niin kamalaa.

"Now if the two of you don't mind, I'm going to bed before either of you come up with another clever idea to get us killed - or worse, expelled"
- Hermione Granger

Ohi on

Voi jösses sitä tunnetta, kun viime perjantaina sain syksyn ylioppilaskirjoitukset alta pois. Hartioita jomotti ja pää oli tyhjä. Salista päästyäni tarkastin hetimmiten oikeita vastauksia kirjasta, ja ihan hyvältä näytti tosin olin unohtanut aika paljon reformaatiosta muttamutta Halusin vain päästä kotiin, ja ilmeisesti kaverillanikin oli ollut kiire: hän oli jättänyt jäljellä olevat eväänsä sekä kynänsä pukuhuoneeseen. Ruoka luullakseni kuitenkin katosi parempiin suihin. Itse olin syönyt eväistäni vain noin puolet, jopa saippuan makuiset jelly beanit hyh, mutta en siltikään kärvistellyt nälän kourissa. Yleensä tavallisena koulupäivänä suolisto alkaa kurista tyhjyyttään jo ensimmäisen tunnin aikana, vaikka olisin syönyt aamupalaksi lautasellisen puuroa, leipää ja hedelmiä. Kenties jännitys ruokki sisimpääni...
    Huristeltuani bussilla kotiin sisälläni oli edelleenkin tyhjiö; sitä ilon ja vapauden tunnetta, jota olin odottanut, ei tullutkaan. Kummallista. Päätin kuitenkin ottaa rennosti ja jatkaa uuden ystäväni Doctor Whon seikkailujen parissa. Mielialani alkoi hiljalleen kohota. Katsottuani teeveetä kuusi tuntia kahden kuukauden aikana tarkaksi vakiintunut unirytmini alkoi ilmoittaa olemassaolostaan, joten kaaduin tai siis kipusin sänkyyni heti yhdentoista maissa.

"Oh yes"
- David Tennant

Historian kirjoitus itsessään meni luultua paremmin. En mennyt paniikkiin, vaikka luulin niin taatusti käyvän, eikä aikakaan loppunut. Olin kahteentoista mennessä tehnyt neljä esseetä, joista yksi oli jokeri. Kysymys totalitarismista kohotti mielialaani heti kättelyssä, eivätkä muutkaan kysymykset olleet pahimmasta päästä. Ainoastaan viimeisen esseen valinta oli vaikeahkoa: kirjoittaisinko yhteiskunnallisista muutoksista 1900-luvun alussa polkupyörämainosta apuna käyttäen vai Suomen sisällissodan eri nimityksistä. Valitsin jälkimmäisen, vaikkakin se oli jokeri, jonka b-kohta oli hieman ufo.
    Illalla päätin olla masokisti ja katsoa hyvän vastauksen piirteet YTL:n sivuilta. Epätoivo ei iskenyt, mutta en ole ollenkaan varma vastasinko tarpeeksi kattavasti. Noh, loppuviikolla alustavat pisteet ilmestyvät ja antavat tuomionsa.
    Mielestäni YTL ei ollut tänä syksynä kokeen suhteen niin kamala, kuin se on joskus ollut. Joihinkin kysymyksiin vastaaminen tosin tuntui liirumlaarumin kirjoittelulta, eikä edellisiltana pänttäämiäni toisen maailmansodan aikaisia kokouksia kysytty alkuunsakaan. Kysymykset nuorisokulttuurin synnystä ja Itämeren merkityksestä 1700-luvulla hylkäsin heti, eikä toivomaani kysymystä uskonnon merkityksestä antiikin aikana tullutkaan sitä olikin jo kysytty viime keväänä
    Kahden vuoden opiskelu-urakka on nyt kuitenkin ohi, joten voi hyvillä mielin unohtaa kaiken oppimani.

"Ecrasez l'infâme"
- Voltaire

Blogihan sieltä tulla tupsahti

Kappas kepposta, aivoiluni tuloksena onnistuin kuin onnistuinkin perustamaan blogin. Olen miettinyt sitä kesälomasta saakka, mutta tilaisuus siihen aukeni vasta nyt. Varsinaista syytä blogin perustamiselle ei ole, lähinnä suollan tänne omaa ajatusvirtaani. Sen kuitenkin tiedän, että aion kirjoittaa itseäni lähellä olevista asioista. Kiinnostukseni kohdistuu mitä erilaisimpiin asioihin, joten aiheen ja mielialani mukaan tekstien asiallisuusaste ja tyyli vaihtelee syvällisen monologin ja pähkähullun sössötyksen välillä. Kuviakin ilmestyy, kunhan saan ladattua niitä koneelle kamerastani.

"Be yourself; everyone else is already taken"
- Oscar Wilde