Kas

Jaahasjaahasjaahas, meille tuli uusi asukki taloon

Olen kyseistä kapistusta silmäillyt jo julkaisupäivästä saakka, mutta en raaskinut sitä vielä hankkia, sillä kolmosellakin oli vielä paljon pelejä kesken lisäksi hinta hirvitti Veljen kinuamisen ja Fifa-hingun johdosta se päätettiin meille kuitenkin ostaa ota nyt selvää vanhempien aivoituksista Tällä haavaa laite on yhteinen, mutta sitten parin vuoden kuluttua hankin itselleni uuden omaan kämppään jos sellaisen joskus saan Täytyy myöntää, että unelmissani ajattelin saavani konsolin käsiini vasta ensi keväänä pitkällisen ja tuskallisen odotuksen jälkeen, jolloin olo olisi kuin lapsella jouluaattona. Tosin käyhän se näin ei-niin-yllätyksellisestikin asiaa oltiin puitu viikkoja, ja eipähän tarvinnut itse maksaa. Mieleisiä pelejä ei ole tosin oikein vielä ilmestynyt, mutta kunhan maltan odottaa muutaman kuukauden...
    Paketista tosiaan paljastui äärimmäisen über uuden sukupolven vehje ohjainkapulakin on parantunut, joka varmasti tulee täyttämään odotukseni. Päivitysten ja teknologian kehityksen myötä grafiikan ynnä muiden ominaisuuksien laatu tietysti paranee vielä tulevina vuosina - tosin välillä on vaikea kuvitella, miten se voisi olla mahdollista. Sitten menee muutama vuosi, ja aikaisemmat pelit näyttävät yleensä melko kököiltä. Ihmeellistä. Tällä hetkellä ainoan miinuksen antaisin käynnistysäänelle; kimeä piippaus, joka estää häiritsemättä salaa pelaamisen, on edelleen tallella.

siinä on valo :3

Syyspäivä

Puuroa ja ruisleipää

Toisena aineena tänä syksynä kirjoitin pitkän englannin, jonka olin valinnut pakolliseksi.

    Toisin kuin historian kanssa, en kesälomalla viitsinyt vilkaistakaan englanninkirjoja, sillä sain päivittäisen kieliannokseni teeveestä ja netistä. Koulun alettua aloin kuitenkin pikkuhiljaa silmäillä kyseisiä niteitä. Opiskelin kielioppia viidenteen kirjaan asti kirjoittamalla muistiinpanoja vihkoon. Innostus kuitenkin lopahti asioiden helppouden ja tylsyyden vuoksi, joten muistiinpanot jäivät pölyyntymään hyllynperälle.

    Ostin opettajani suosittelemana elokuun loppupuolella kielioppikirjan, joka osoittautui oivalliseksi tietolähteeksi. Kirjassa käytiin läpi perinteinen kielioppi sanajärjestyksestä menneen ajan futuuriin ja lisäksi siitä löytyi laaja kirjo poikkeuksia ja niiden poikkeuksia, jotka tunnetusti ovat tärppeinä yo-kokeessa. Teoksen kätevyyttä lisäsi se, ettei tieto ollut hajaantunut useiden kirjojen kesken, vaan se löytyi loogisesti samojen kansien välistä. Koska olen pienoinen kielioppifriikki, opus oli minulle ihanteellinen. Sanastoa en aikeistani huolimatta lukenut ollenkaan, sillä olin laiska ja sanavarastoni oli jo mielestäni valmiiksi melko laaja.

merkitsin huomionarvoiset kohdat lapuilla

Kuuntelupäivä koitti. Olin hieman jännittynyt, mutta oloni oli muuten itsevarma. Kurssien aikana tehdyt kuuntelut olivat menneet hyvin; olin lähes aina saanut asian ytimestä kiinni ja vastannut oikein. Oletin tämänkin kerran menevän samalla tavalla.
    Kuuntelu alkoi, mutta ei kovinkaan mahtavasti. Äänitteen ääni oli puuroista, epäselvää ja kuin seinän takaa puhuttua. Aloitimme alusta, sillä ongelmia esiintyi onneksi kaikilla. Ei parannusta. Oletimme vian olevan CD-levyssä, joten päätimme odottaa uutta levyä toisesta kuuntelusta. Odotellessa sörkimme myös äänentoistolaitetta, jolloin äänenlaatu yllättäen parani. Kuuntelu aloitettiin alusta, tällä kertaa viimeistä kertaa ja virallisesti.
    Säädöistä huolimatta äänenlaatu heikkeni nopeasti, enkä saanut selvää henkilöiden puheesta. Muutama kohta meni aivan ohi, jolloin turhautumisasteeni nousi entisestään. Avokysymyksissäkin puheen selvyyden vaihtelu tuotti ongelmia, jolloin jouduin turvautumaan veikkaukseen. Huonosti siis meni, kiitos nykyajan teknologian.
    Viikkoa myöhemmin ollut kirjallinen osuus meni hieman paremmin. En jännittänyt hirveästi, mutta olin nukkunut tavallista levottomammin, joten ajatusvirta ei ollut sulavammillaan. Evääksi olin pakannut suolakeksejä, pahanmakuisia karkkeja, rypäleitä, tikkareita ja känttyruisleipää. Lisäksi sain koululta mehua ja epämääräisen sämpylän.
    Ensimmäinen kirjallinen yo-kokeeni alkoi. Luin enimmäiseksi esseevaihtoehdot, minkä jälkeen aloin järjestelmällisesti tehdä muita tehtäviä. Luetunymmärtämisissä oli muutama outo kohta. Kuten tavallista, kaksi vaihtoehtoa saattoi olla oikein riippuen sitä, miten tekstin tulkitsi. Muut osuudet olivat onneksi helpohkoja, eivätkä tuottaneet suuria vaikeuksia. Esseeaiheet, aivan kuten ruisleipäni, olivat hieman kuivia, mutta sain suherrettua konseptille jonkinlaisen puheentyngän tietysti inspiraatio iski myöhemmin bussissa matkalla kotiin  
    Kokeen aikana minulle ei tullut kiire tehtävien kanssa, ja ehdin tarkistaa ne monta kertaa. Väritin monivalintapallurat siististi ja mutustelin eväitäni. Itse koetilaisuudesta poistuin varttia ennen loppua. Jälkikäteen iski tietenkin se sama paniikki, joka tavallisissa kurssikokeissakin toisinaan tulee. Entä jos unohdin jotain? Tuliko kirjoitusvirheitä? Ilmaisinko suomennetut lauseet oikein? Märehdin ajatusteni kanssa jonkin aikaa, mutta päätin sitten antaa asian olla. Eihän sille voinut enää mitään tehdä.
    Illemmalla viivyttelin oikeiden vastausten katsomisen kanssa, mutta annoin kuitenkin opulta houkutukselle periksi ja klikkasin ne näkyviin. Aloitin monivalinnoista. Ensimmäisestä viidestä kohdasta neljä oli väärin. Järkytyin. Sitten tajusin, että katsoin kuullunymmärtämisen oikeaa riviä. Helpotuksen huokaisu. Onnistuin löytämään oikean rivin, joka sitten vaikutti ihan hyvältä, vaikka en enää muistanutkaan kirjoittamaani kunnolla. Esseestä ei tietenkään voinut sanoa mitään, luetunymmärtämisissä oli muutama väärin, samoin avotehtävissä ja kieliopissa. Olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen kokeeseeni.